Lapsen alaraajojen ja rakenteen kehittyminen

Lapsen jalka kasvaa ensimmäisen ikävuoden aikana niin nopeasti, että se saavuttaa vuodessa melkein puolet jalan lopullisesta koosta. Siksi ensimmäinen vuosi on hyvin tärkeä jalan kehittymisen kannalta. Jalkojen kasvu on erityisen nopeaa alle 4-vuotiaana, jolloin kengät ja tukipohjalliset voivat jäädä pieniksi jo parissa kuukaudessa. 3–4-vuotiaan lapsen jalkaterät kasvavat noin 20 mm vuodessa ja sen jälkeen 8–10 mm vuodessa. Lasten kengänkoko tulisikin tarkistaa kolme, neljäkin kertaa vuodessa ja nuoren, 6-10-vuotiaan noin puolen vuoden välein.

Tytöillä jalkaterä saavuttaa lopullisen pituutensa noin 14-vuotiaana ja pojilla noin 16-vuotiaana. Jalkaterien kasvun päättymisestä huolimatta luiden luutuminen ja jalan muuttuminen jatkuu vielä useita vuosia, aina 18–20-vuoteen asti. Tämä on tärkeä muistaa, koska esimerkiksi pieniä kenkiä tai liian tiukkoja sukkia käytettäessä rustoiset jalkaterät tai varpaat muovautuvat helposti huonoon asentoon. Lasten pehmytkudoksiin voidaan kasvuvaiheessa vaikuttaa myös myönteisesti pitkänkin ajan kuluessa.

LASTEN KASVUKIVUT

Alaraajojen ja jalkojen epämääräiset (kasvu-) kivut ovat yleisiä ja normaaliin kehitykseen kuuluvia kaikenikäisillä lapsilla, mutta yleisimmin niitä on 4–10-vuotiailla. Säryt voivat kestää kausittaisesti muutamia kuukausia ja aiheuttaa kovaakin kipua tyypillisesti yöllä tai nukkumaan mennessä. Kipu on yleensä aamulla ohi eikä pitäisi siis haitata lapsen liikkumista lainkaan. Kipua on tyypillisesti molemmissa alaraajoissa samanaikaisesti, esimerkiksi polvien takana tai säärissä. Kivut helpottuvat yleensä hieromalla ja lievillä särkylääkkeillä.

Jos lapsella ilmenee kasvukivuille epätyypillisiä oireita, esimerkiksi aamujäykkyyttä alaraajojen tai jalkojen nivelissä, ontumista, kuumetta tai jalan luuhun ilmaantuu ylimääräinen kyhmy, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Alaraajojen kipua voivat tyypillisesti kouluikäisillä pojilla aiheuttaa myös tietyt syyt, esimerkiksi kantapäässä Severin tauti (Lue lisää) tai polvessa Osgood-schlatterin -tauti.

Vastasyntyneen lapsen jalkaterässä ei vielä ole havaittavissa kaarirakennetta

Kaaret kehittyvät kuitenkin kasvun myötä nopeasti ja jatkavat kehittymistään aina 8-10-ikävuoteen saakka. Pienellä lapsella on siis luontaisesti lattajalat ja ”heikot nilkat”, koska lapsen jalan ja nilkan nivelsiteet ovat vielä heikot ja venyvät. Lapsen jalkapohjissa oleva paksu rasvakudos lisää vielä vaikutelmaa sisäänpäin ”lintallaan” olevista jaloista. Lapsen aloittaessa kävelyharjoittelun nilkan asentokin alkaa suoristua, kun alaraajojen lihakset ja nivelsiteet vähitellen vahvistuvat.

Aktiivinen liikunta on hyödyllistä lapsen jalkojen ja alaraajojen kehittymisen kannalta. Kesällä paljasjaloin kävely on myös tehokasta jalkaterän lihasten ja nivelten vahvistamista. Kävely tasaisilla ja liian helpoilla alustoilla ei anna tarvittavia ärsykkeitä lapsen jalan rakenteille ja jalan hallinta ja hyvä tasapaino eivät pääse kehittymään kunnolla eivätkä jalan rakenteet vahvistu riittävästi. Jaloissa voi alkaa esiintyä toiminnallisia häiriöitä, kipuja ja jalan rakenteiden ylirasitustiloja joita lapsen ylipaino osaltaan huonontaa.

JALAN JA ALARAAJOJEN LIEVÄT VIRHEASENNOT

Pienten lasten jalkojen lievät virheasennot ovat yleisiä ja liittyvät usein sikiön huonoon asentoon kohdussa esimerkiksi tilanahtauden takia. Perimällä on myös suuri merkitys jalan rakenteeseen ja sitä kautta myös jalan toimintavirheisiin. Lasten alaraajojen fysiologiset virheasennot korjaantuvat iän mukana yleensä itsestään ja jo noin viisivuotiaan lapsen jalan toiminta pitäisi olla kävelyn aikana vastaava kuin aikuisen.

Länkisäärisyys (genu varum), pihtipolvisuus (genu valgum) ja polvien yliojentuminen (genu recurvatum) ovat leikki- ja kouluiässä yleensä itsestään korjaantuvia polven virheasentoja. Lapsella on syntyessään länkisääret jotka muuttuvat noin kaksivuotiaana pihtipolviksi. Pihtipolvisuus on pahimmillaan kolmen vuoden iässä, minkä jälkeen alaraajat vähitellen suoristuvat. Vaikka kansankielisesti puhutaan länkisääristä, ei se kuitenkaan tarkoita sääriluun asentoa. Länkisääri tarkoittaa polvien asentoa, jossa polvet ovat normaalia kauempana toisistaan. Vastaavasti pihtipolvet tarkoittavat asentoa, jossa polvet (lähes) koskettavat toisiaan.

Jos polvien yliojentuminen ei häviä kouluikään mennessä, niin silloin lapsella voi olla perinnöllistä nivelten yliliikkuvuutta. Polvien liiallisen ojennuksen välttäminen on suositeltavaa, koska polvien nivelsiteet venyvät ja löystyvät entisestään jos polvinivelet kuormittuvat toistuvasti ääriasentoon. Polvien yliojennus vaikuttaa myös lantion ja selkärangan asentoon lisäten notkoselkäisyyttä.
Jos polvien virheasennot aiheuttavat lapselle kipua ja sitä kautta haluttomuutta liikkumiseen, voi tukevien kenkien lisäksi yksilöllisistä kiilatukipohjallisista olla apua.

Lattajalkaisuus (pes planus) on osa pienen lapsen jalan normaalia kehitystä, koska luut ovat vielä rustomaisia ja pehmytkudokset ja nivelsiteet venyviä ja löysiä. Lattajalat voidaan jakaa toiminnalliseen eli fysiologiseen lattajalkaan (=pullajalka) ja rakenteelliseen eli synnynnäiseen lattajalkaan. Alle 3-vuotiaiden erilaisten lattajalkojen erottaminen toisistaan on hankalaa.

Toiminnallinen lattajalka näyttää kuormittamattomana normaalikaariselta ja korjaantuu, jos lapsi nousee varpaille tai yhden jalan varaan seisomaan. Seistessä ja kävellessä jalan sisäosa kuitenkin painuu alustaan ja nilkka pullottaa sisäänpäin (kantaluu kääntyy valgukseen), jalkaterä leviää ja jalan etuosa kääntyy ulospäin. Kävelyssä näkyy voimakas ylipronaatio (Lue lisää) eli linttaan astuminen. Lapsella voi olla samanaikaisesti pihtipolvet ja yliojentumista polvissa. Lievä toiminnallinen lattajalka korjaantuu yleensä murrosikään mennessä itsestään.

Osalle lapsista jalan kaaret eivät kehity lainkaan, vaan jalka jää pysyvästi lattajalaksi. Rakenteellinen eli synnynnäinen lattajalka periytyy yleensä vanhemmilta lapselle. Jos 3-vuotiaan jalan kaaret eivät testatessa kohoa, on kyseessä todennäköisemmin rakenteellinen lattajalka. Rakenteellinen lattajalka voi johtua myös neurologisista syistä. Tällainen lattajalka on jäykkä ja pronatoiva ja vaatii tukipohjallishoitoa.

Lattajalat oireilevat tyypillisesti 2-4 vuoden iässä ja 10-12-vuotiaana eli nopean pituuskasvun vaiheessa. Lapsi saattaa olla haluton liikkumaan, koska jalat ja nilkat väsyvät liikkumisesta helposti ja voivat tuntua kipeiltä ja puutuneelta varsinkin iltaisin. Särky helpottuu yleensä levossa ja jalkoja hieromalla.

Lähes kaikenlainen aktiivinen liikkuminen on lapsena tärkeää, koska liikkuminen harjoittaa koko alaraajan lihasten lisäksi myös niitä lihaksia, jotka pitävät jalan kaarirakenteita yllä. Jos lapsen jalat kipuilevat ja kengät kuluvat erityisesti kantiosta nopeasti, on tukevakantioisista kengistä ja yksilöllisistä tukipohjallisista apua. 

Kaarijalaksi (pes cavus) kutsutaan jalkaa, jossa jalan holvit ovat tavallista korkeammat. Korkeakaarinen jalkaterä vääristää normaalin askeleen suuntaa ja toimii huonosti iskunvaimentajana jalan osuessa maahan, koska se ei jousta hyvin jäykän rakenteensa takia. Kaarijalka on suhteellisen harvinainen; vain yhdellä lapsella viidestäsadasta on korkeat jalan kaaret. Kaarijalka ilmenee usein vasta sitten, kun jalan kaaret ovat kunnolla kehittyneet eli noin 10-vuotiaana. Yleensä kaarijalka periytyy vanhemmilta lapselle. Se voi myös kehittyä neurologisen tai jonkin muun sairauden seurauksena. Jos kaarijalan taustalla on jokin neurologinen sairaus, jalassa on yleensä tonuksen (jänteys) vaihtelua, esimerkiksi spastisuutta (lihasjäykkyyden lisääntymistä) tai hypotonusta (heikko lihasjänteys). Kaarijalasta aiheutuvat ongelmat vaihtelevat riippuen muun muassa lapsen aktiivisuustasosta ja jalan asennosta. Joillakin lapsilla kaarijalka ei oireile lainkaan ja joillakin ongelmat tulevat eteen lähinnä sopivia kenkiä etsiessä, koska kaarijalka on rintava ja vaatii kengässä enemmän tilaa.

Yleensä kaarijalka oireilee liikkumisen jälkeisenä jalkapohja- ja pohjekipuna tai akillesjänteen, kantapään tai päkiän rasitusvaivoina (esim. plantaarifaskiittina). Kaarijalasta johtuvia kipuja voi olla myös ylempänä alaraajoissa sekä selän alueella, koska jalka tärähtää liikkuessa liian voimakkaasti alustaan. Jalkojen iskunvaimennusta ja kuormitusta tasaavat yksilölliset tukipohjalliset helpottavat lapsen jalkojen kipua ja lihaskireyksiä ja estävät nilkkaa nyrjähtämästä.

Kiertovirheet
Lasten alaraajoissa voi kasvun myötä esiintyä erilaisia hyvänlaatuisia kiertopoikkeavuuksia, jotka korjaantuvat yleensä itsestään noin kymmeneen ikävuoteen mennessä. Tyypillisimmät kiertovirheet ovat reisiluun sisäkierto ja säären ulkokierto, jotka ilmenevät joko jalat sisäänpäin tai ulospäin kävelynä.

Yleensä lapsi oppii kävelemään jalkaterät ja alaraajat sisäänpäin kääntyneinä. Lapsen kävely voi olla kompastelevaa, koska omat jalat ovat jatkuvasti tiellä. Virheasento johtuu lonkan asennosta ja koska lapsen istuminen omien jalkojen päällä tai välissä pahentaa tilannetta, olisi siitä tavasta hyvä päästä eroon. Päinvastainen ongelma eli jalkaterien osoittaminen liian paljon ulospäin on harvinaisempi ongelma kuin jalkaterien sisäänpäin kääntyminen, mutta tämäkin asentovirhe korjaantuu yleensä itsestään.
Jos kiertovirheet vaivaavat lasta tai aiheuttavat kipua, niin yksilöllisillä tukipohjallisilla voidaan liikkumista hieman helpottaa ohjaamalla alaraajoja parempaan asentoon.

Vaivaisenluu (Hallux valgus)
Syynä lasten vaivaisenluun kehittymiseen on perimän lisäksi samat syyt kuin aikuisillakin. Lyhyiden ja kapeakärkisten kenkien käyttö on tyypillisesti länsimaisten jalkojen vaivojen aiheuttaja. Jos isovarpaan liikaluu aiheuttaa kipuja ja haittaa arkielämää, on sitä parasta ryhtyä hoitamaan esimerkiksi jalan asentoa ohjaavan yksilöllisesti valmistettavan tukipohjallisen avulla.