Sääriproteesit

Sääriproteesi on tarkoitettu apuvälineeksi niille, joiden alaraaja on amputoitu polven alapuolelta. Sääriproteesi koostuu amputaatiotynkään kiinnittyvästä tynkäholkista, tynkätupesta ja sukista, säären korvaavista putkirakenteista, jalkaterästä sekä kosmetiikasta, joka viimeistelee proteesin muodot.

HOLKKI

Tynkäholkki on proteesin keskeinen osa. Se on suorassa kontaktissa tynkään ja toimii proteesin muiden osien ja tyngän välikappaleena. Holkkiin saadaan muodot ottamalla tyngästä kipsijäljenne, jonka päälle holkki eri menetelmiä käyttäen valmistetaan. Proteesilla seistäessä ja käveltäessä ylävartalon paino kuormittaa tynkää. Siihen kohdistuva kuormitus jaetaan tasaisesti holkin pinnoille ja kevennetään alueilta, jotka eivät siedä kuormaa. Holkin valmistukseen käytetään pääsääntöisesti erilaisia valu- ja lämpömuoveja.

TUPPI

Tuppi on ihon ja holkin väliin valmistettava pehmuste, jonka tarkoituksena on suojata ihoa. Tuppi vähentää tyngän ja holkin välistä kitkaa ja lisää proteesin käyttömukavuutta. Tupen käytön etuna on myös sen aikaansaama, tynkään kohdistuva tasainen puristus eli kompressio. Kompressio vähentää tyngän turvotusta. Tupen puristus on tehokkain tyngän päässä ja vähenee ylöspäin (lähemmäksi kehoa) tultaessa. Tupen malli, materiaali ja paksuus valitaan proteesin tupelle asettamat vaatimukset ja proteesinkäyttäjän tarpeet huomioon ottaen. Perinteisesti proteesien tuppimateriaali on ollut eri kovuista solukumia tai –muovia. Nykyisin tupet valmistetaan pääsääntöisesti eri paksuisista, pehmoisista ja kimmoisista silikoneista, geeleistä ja polyuretaanimateriaaleista.

TYNKÄSUKKA

Niissä tapauksissa, joissa tuppi ei tule suoraan iholle, ihon ja holkin välissä käytetään tynkäsukkia. Tynkäsukat on yleensä valmistettu puuvillasta, puuvillafroteesta tai nylonista. Tynkäsukkien tarkoitus on vähentää kitkaa tyngän ja holkin välillä. Lisäksi ne imevät iholta hikeä lisäten näin proteesin paikoillaan pysymistä ja käyttömukavuutta. Sukan päälle pukemisessa on oltava tarkkana, koska sukkaan ei saa jäädä ryppyjä. Rypyt aiheuttavat pistekuormitusta, jonka seurauksena tynkä saattaa hiertyä ja mennä rikki. Varsinkin amputaation alkuvaiheessa tyngän turvotus voi vaihdella eri päivinä paljonkin. Turvotuksen määrä vaikuttaa holkin sopivuuteen. Tynkäsukilla, jotka tässä tapauksessa tulevat holkin ja tupen väliin, tasataan tyngän volyymivaihtelua.

PROTEESIN KIINNITYSLAITTEET

Proteesin paikoillaan pysyminen taataan erilaisin, mahdollisuuksien mukaan valituin kiinnitysmenetelmin. Perinteisen sääriproteesin kiinnitysmenetelmä on polviremmi. Se valmistetaan nahasta. Proteesissa kiinni oleva remmi vedetään proteesin päälle pukemisen jälkeen polvilumpion yli ja kiinnitetään reiden taakse.

Nykyään paljon käytössä olevat kiinnitysmenetelmät ovat tappi, naru ja alipainekiinnitykset. Tappikiinnitys toimii siten, että silikoni- tai polymeeritupen päähän kiinnitetään tappi, joka proteesin päälle pukemisen yhteydessä ankkuroidaan proteesiholkin pohjassa olevaan lukituslaitteeseen. Lukitus avataan napista painamalla, jonka jälkeen tynkä voidaan vetää pois holkista.
Silikoni- ja polymeeritupen päähän voidaan myös kiinnittää naru, jonka avulla tynkä tuppineen vedetään paikoilleen ja kiinnitetään proteesiin. Alipainekiinnitys saadaan aikaan siten, että silikoni- tai polyuretaanituppeen puettu tynkä työnnetään yksitieventtiilillä varustettuun holkkiin. Proteesi pysyy paikoillaan holkkiin syntyvän alipaineen avulla.

SÄÄREN PUTKIRAKENTEET JA LIITTIMET

Proteesissa jalan sääriosa korvataan putkella. Putken, aivan kuten jalkateränkin valintaan vaikuttavat potilaan paino ja aktiivisuustaso. Valinnassa on tärkeää, että putki kestää voimat, jotka sen läpi kävelyn kaikissa vaiheissa kulkevat. Sama koskee liittimiä ja rakenneosia, joilla putki liitetään tynkäholkkiin ja jalkaterään. Potilaan paino luokitellaan kevyestä painavaan, josta kevytrakenteisia ovat alle 75 kiloa-, normaalirakenteisia alle 100 kiloa- ja painavia alle 125 kiloa painavat potilaat.

Potilaan aktiivisuustaso luokitellaan matalasta korkeaan. Matalan aktiivisuustason komponentit mahdollistavat yleensä jokapäiväiseen elämään kuuluvan liikkumisen sisällä ja ulkona. Keskitasoiseen aktiivisuuteen tarkoitetut komponentit kestävät reipasta liikuntaa, liikkumista epätasaisessa maastossa, esimerkiksi golfauksen tai kevyen lenkkeilyn. Aktiiviseen liikkumiseen tarkoitetut komponentit kestävät vaativampaa kulutusta. Tähän ryhmään kuuluvat lähes poikkeuksetta kaikki lapset.


JALKATERÄ

Jalkaterän rakenne, ominaisuudet ja säätömahdollisuudet vaikuttavat sekä seisomiseen että kävelyn sujumiseen sen kaikissa vaiheissa kantakosketuksesta varvastyöntöön. Jalkaterä valitaan potilaan painon ja aktiivisuustason, proteesin käyttäjän yksilöllisten tarpeiden sekä proteesin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Lyhyisiin sisätiloissa tapahtuviin siirtymisiin käytettävä jalkaterä on ominaisuuksiltaan erilainen kuin aktiiviseen liikkumiseen tarkoitettu jalkaterä. Valinnassa käytettäviä muita kriteereitä ovat jalkaterän paino, kestävyys ja muotoilu. Edellä mainitun lisäksi jalkaterän joustolla on vaikutusta muun muassa seisomisen vakauteen ja kävelyn kantaiskun ja varvastyönnön sujuvuuteen.

JALKATERÄT JAOTELLAAN PERUS- JA AKTIIVIMALLEIHIN

Perusjalkaterät ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, kävelyssä tarvittavan koukistuksen ja ojennuksen mahdollistavia jalkateriä. Aktiivimallit taas sallivat kontrolloidun monisuuntaisen liikkeen. Erilaiset dynaamiset jalkaterät mukautuvat käyttäjänsä liikkumiseen ja kävelyalustaan. Niiden iskunvaimennus on hyvä ja niillä siirtyminen kävelyn vaiheesta toiseen on joustavaa. Muotoiltuihin jalkateriin käytettyjen elastisten materiaalien tarkoituksena on tehdä kävelystä mahdollisimman normaalia ja miellyttävää. Jotkut jalkaterät varastoivat rakenteisiinsa energiaa kantaiskun ja tukivaiheiden painonsiirron aikana. Energia vapautuu varvastyöntövaiheessa helpottaen kävelyn vaivatonta etenemistä. Elastisten muovimateriaalien lisäksi jalkaterissä käytetään hiilikuitua. Tällaisten jalkaterien ominaisuuksiin kuuluvat pehmeän kantaiskun, harmonisen tuki- ja työntövaiheen lisäksi kestävyys, kävelyn energiaa säästävät ominaisuudet ja mukautumiskyky.

KOSMETIIKKA

Proteesi viimeistellään eri materiaaleista koostuvalla kosmetiikalla, joka antaa antaa proteesille raajan muodot.