Reisiproteesit

Reisiproteesi on apuväline, joka koostuu tynkäholkista, tynkätupesta ja sukista, mekaanisesta tai tietokoneohjatusta polvinivelestä, säären korvaavista putkirakenteista sekä jalkaterästä. Proteesin ulkonäkö viimeistellään alaraajalle sen muodot antavalla kosmetiikalla. Reisiproteesilla kävelyn oppimiseen vaikuttavat fyysisen kunnon ja kävelyn oppimismotiivin lisäksi se, mitä lihaksia amputaatiotyngässä on jäljelle ja millaisessa kunnossa ne ovat.

HOLKKI

Tynkäholkki on proteesin keskeinen osa. Sen valmistuksessa käytetään sekä istuinkyhmyyn, että reisiluun kaulaan ja pakaraan tukeutuvaa tekniikkaa. Holkki on suorassa kontaktissa tynkään ja toimii proteesin muiden osien ja tyngän välikappaleena. Muodot holkkiin saadaan ottamalla tyngästä kipsijäljenne, jonka päälle holkki eri menetelmiä käyttäen valmistetaan. Proteesilla seistessä ja käveltäessä ylävartalon paino kuormittaa tynkää. Siihen kohdistuva kuormitus jaetaan tasaisesti holkin pinnoille ja kevennetään alueilta, jotka eivät siedä kuormaa. Holkin valmistuksessa käytetään eri kovuista lämpömuovia sekä valutekniikkaa.

TUPPI

Tuppi on ihon ja holkin väliin valmistettava pehmuste, jonka tarkoituksena on suojata ihoa ja vähentää tyngän ja holkin välistä kitkaa. Tupen käytön etuna on myös sen aikaansaama, tynkään kohdistuva tasainen puristus. Tuppi mahdollistaa myös erityyppiset kiinnitystavat. Tupen malli, materiaali ja paksuus valitaan tyngän vaatimukset ja proteesinkäyttäjän tarpeet huomioon ottaen. Reisiproteesien valmistuksessa käytetään eri paksuista silikonia, silikonigeeleiä ja polyuretaanimateriaalia. 

PROTEESIN KIINNITYSLAITTEET

Reisiproteesin paikoillaan pysymiseen yleisimmin käytettävät kiinnitysmenetelmät ovat alipainekiinnitys, narukiinnitys, tappilukitus ja edellisten kanssa yhdessä tai erikseen käytettävä lantiovyö.

TYNKÄSUKKA

Tynkäsukat on yleensä valmistettu puuvillasta, puuvillafroteesta tai nylonista. Proteesin kiinnitystavasta riippuen sukat ovat joko päätyreiällisiä tai umpinaisia.

POLVINIVEL

Liikeopillisesti polvinivelet voidaan jakaa yksiakselisiin ja moniakselisiin polviniveliin. Sekä yksi- että moniakselisen polvinivelen perusvaatimuksiin kuuluu, että ne ovat vakaita seistessä ja toimivat kontrolloidusti jalan heilahdusvaiheessa.

Kitka-/jarrupolvi on polvinivelistä yksinkertaisin. Se on yksiakselinen, käyttövarma nivel joka ei päästä polvea koukistumaan, kun paino kävelyn kantaiskun ja keskitukivaiheen aikana on proteesin päällä.

Moniakselisista, aktiivisista polvinivelistä löytyy käyttäjien tarpeista ja toimintakyvystä riippuen, erilaisia vaihtoehtoja pneumaattisista tai hydraulisista polvinivelistä aina tietokoneohjattuihin polviniveliin asti.

JALKATERÄ

Jalkaterän rakenne, ominaisuudet ja säätömahdollisuudet vaikuttavat sekä seisomiseen että kävelyn sujumiseen sen kaikissa vaiheissa kantakosketuksesta varvastyöntöön. Jalkaterä valitaan potilaan painon ja aktiivisuustason, proteesin käyttäjän yksilöllisten tarpeiden sekä proteesin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Lyhyisiin sisätiloissa tapahtuviin siirtymisiin käytettävä jalkaterä on ominaisuuksiltaan erilainen kuin aktiiviseen liikkumiseen tarkoitettu jalkaterä. Valinnassa käytettäviä muita kriteereitä ovat jalkaterän paino, kestävyys ja muotoilu. Edellä mainitun lisäksi jalkaterän joustolla on vaikutusta muun muassa seisomisen vakauteen ja kävelyn kantaiskun ja varvastyönnön sujuvuuteen.

Jalkaterät jaotellaan perusjalkateriin ja aktiivimalleihin. Perusjalkaterät ovat rakenteeltaan yksinkertaisia, kävelyssä tarvittavan koukistuksen ja ojennuksen mahdollistavia jalkateriä. Aktiivimallit taas sallivat kontrolloidun monisuuntaisen liikkeen.

KOSMETIIKKA

Proteesi viimeistellään eri materiaaleista koostuvalla kosmetiikalla, joka antaa proteesille raajan muodot.

PROTEESIN JA SEN OSIEN VALINTA

Jotta asiakas saisi parhaan mahdollisen hyödyn apuvälineestään, protetisointi suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä, johon osallistuvat lääkäri, fysioterapeutti, apuvälineteknikko sekä asiakas itse.

Proteesia suunniteltaessa huomioon otettavia asioita ovat asiakkaan kunto, toimintakyky, motivoituminen kävelemiseen, aktiivisuustaso ja proteesin pääasiallinen käyttötarkoitus. Osien valinnalla vaikutetaan proteesin käyttöominaisuuksiin. Komponentit valitaan siten, että ne soveltuvat asiakkaan tilanteeseen parhaalla mahdollisella tavalla.