Yleistä lääkinnällisestä kompressioterapiasta

IMUSUONISTO

Imusuonisto on lymfa- eli imunesteen kuljetusjärjestelmä, joka kulkee kehon ääriosista kohti keskustaa. Se on verenkierron kanssa rinnakkainen järjestelmä, joka alkaa kudoksista lähtevistä pienistä imuhiussuonista. Imusuonisto muodostuu useista pienistä ja suurista imusuonista sekä imusolmukkeista.  

Imunestejärjestelmän tehtävänä on säädellä elimistössämme kudosnesteen painetta palauttamalla imunestettä takaisin verenkiertoon. Noin kymmenesosa nesteestä, joka tihkuu verisuonista kudoksiin, ei palaa takaisin verisuoniin, vaan poistuu imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja niiden kautta takaisin verenkiertoon. Imusuonia on lähes kaikissa kudoksissa, paitsi hermokudoksessa, rustossa tai luussa. 

LYMFA ELI IMUNESTE

Lymfa- eli imuneste koostuu mm. soluvälinesteestä, veren valkuaisaineista ja imusoluista. Proteiinien ja imusolujen lisäksi se sisältää vettä, kuolleita soluja, solujätteitä, rasvoja sekä elimistölle vieraita aineita kuten bakteereja, viruksia ja mahdollisia kasvainsoluja. Lihasten supistuminen työntää imunestettä eteenpäin ja läpät estävät imunesteen valumisen väärään suuntaan. Imunesteen virtaus lisääntyy kuumuudessa ja voimakkaan lihastoiminnan aikana.

IMUSOLMUKKEET

Imutiet päätyvät imusolmukkeisiin, joista alkavat harvemmat ja suuremmat imutierungot. Imusolmukkeet ovat pavun muotoisia kotelon ympäröimiä elimiä.

Imunestejärjestelmä toimii myös tärkeänä osana elimistömme puolustusjärjestelmää. Imusolmukkeet, joita on kaulan, nivusten, kainaloiden ja suoliston alueella, suodattavat imunesteestä haitallisia bakteereja ja viruksia ja tuhoavat ne, ennen kuin ne pääsevät muualle elimistöön. Imusolmukkeet suurenevat infektioiden aikana ja joskus kainalon suurentunut imusolmuke voi olla syövän ensioire.

IMUSUONISTON VAJAATOIMINTA

Välittömästi ihon alla sijaitsevaan, runsaasti läppiä sisältävään, ohutseinäiseen imusuoniputkistoon imeytynyt neste virtaa eteenpäin ympäröivän kudoksen liikkeiden puristuksesta. Tehtävänsä mukaisesti imusuonisto poistaa esimerkiksi laskimovajaatoiminnasta johtuvaa tai postoperatiivisesti kudoksiin jäänyttä ja turvotusta aiheuttavaa nestettä kudoksista. Mikäli imusuonet eivät pysty palauttamaan imunesteitä takaisin verenkiertoon, neste kertyy kudoksiin ja aiheuttaa turvotusta.

TURVOTUS

Turvotus syntyy siitä, että nesteen kehoon kertyminen ja kehosta poistuminen ovat epätasapainossa. Turvotus on aina oire jostakin. 

DYNAMINEN TURVOTUS

Kun puhutaan dynaamisesta turvotuksesta, on kyse turvotuksesta, joka syntyy imusuonijärjestelmän kuljetuskyvyn ylittävästä nesteen tuotannosta. Itse imusuonijärjestelmä on terve, mutta ylikuormitettu. Tällaisen tilan aiheuttavat esimerkiksi suolistosairaudet, aliravitsemus sekä munuaisten tai sydämen vajaatoiminta.

LYMFOSTAATTINEN TURVOTUS

Lymfostaattinen turvotus johtuu viallisesta imusuonistosta. Sen syitä voivat olla esimerkiksi syöpä, joka tukkii imutiet tai imusolmukkeet, tapaturmat, jotka tuhoavat imukudosta tai imusuoniston kehityshäiriöt. Riippuen siitä, onko kyse imusuoniston kehityshäiriön vai kehon ulkoisen vamman tai sisäisen ongelman aiheuttamasta turvotuksesta, puhutaan joko primäärisesta tai sekundäärisesta turvotuksesta.

Lymfostaattinen turvotus jaetaan kliinisiin vaiheisiin, joista:

* Ensimmäisessä vaiheessa turvotus on piilevää.
* Toisessa vaiheessa turvotus vähenee, kun raaja nostetaan kohoasentoon. Turvotuskohtaa painettaessa siihen jää kuoppa, mutta kudos on muuten pehmeää eikä turvotus aiheuta kipua.
* Kolmannessa vaiheessa turvotus on jo kovempaa, eikä ihoon enää jää kuoppaa turvotuskohtaa painettaessa. Raajan kohoasentoon nostamisesta ei myöskään ole enää hyötyä.
* Neljännessä vaiheessa raaja alkaa olla "elefanttimainen". Raajassa näkyy ihomuutoksia, iho on paksua ja sarveistunutta ja kudos on kovaa. Tämä tila on palautumaton.

Primäärinen turvotus

Turvotusta, joka johtuu imusuonten tai imusolmukkeiden usein synnynnäisestä kehityshäiriöstä, nimitetään primääriseksi turvotukseksi. Se johtuu siitä, että imusuonia on esimerkiksi liian vähän tai ne ovat alikehittyneitä. Myös imusolmukkeiden niukkuus tai se, että ne ovat liian pieniä voi johtaa primäärisen turvotuksen syntyyn. Sitä voivat aiheuttaa myös imusuonten epäkunnossa olevat läpät tai jäykät imuhiussuonet.

Sekundäärinen turvotus

Turvotusta, jonka synnyttävät joko kehon ulkoinen vamma tai sisäinen ongelma, kutsutaan sekundääriseksi turvotukseksi. Esimerkkejä siitä ovat ruusu (erysipelas), leikkaukset, sädetys, onnettomuudet, palovammat tai pahanlaatuiset kasvaimet. Turvotuksen sanotaan olevan akuuttia, kun se on kestänyt alle kolme kuukautta, mutta se muuttuu krooniseksi kestettyään yli sen.

LASKIMOT

Laskimot ovat verisuonia, joiden tehtävä on kuljettaa vähähappinen veri kudoksista, sydämen ja keuhkovaltimoiden kautta takaisin keuhkoihin hapettumaan. Vähähappinen laskimoveri on tummaa, jopa sinertävää, kun taas hapekas valtimoveri on kirkkaan punaista.

Ihon läpi näkyvät siniset verisuonet ovat laskimoita. Laskimot ovat ohutseinäisiä ja velttoja ja niissä on vain vähän tai ei lainkaan lihaskudosta. Laskimoiden verenpaine on melko alhainen. Pintalaskimoilla on lisäksi minimaalinen ulkoinen tuki.
Veren takaisinvirtaus kehon alaosista ylös tapahtuu painovoimaa vastaan. Alaraajojen laskimoissa on yksisuuntaisia läppiä, jotka estävät verta liikkumista väärään suuntaan ja pakkautumasta alaraajoihin. Supistelevien pohjelihasten lisäksi läpät auttavat verta palautumaan takaisin kohti sydäntä.

LASKIMOIDEN VAJAATOIMINTA

Mikäli laskimon seinämät menettävät kimmoisuutensa ja laskimoläppien toimintakyky heikkenee, syntyy laskimoiden vajaatoiminta. Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta johtaa laskimopaineen kohoamiseen, ihonalaisiin laskimolaajentumiin ja suonikohjuihin. Suonikohjuja lähellä oleva iho jää vaille riittävää verenkiertoa, mikä saattaa aiheuttaa ihottumaa ja säärihaavoja. Laskimoiden vajaatoiminnan oireita ovat turvotus ja paineen tunne jaloissa. Pitkään kestäneen taudin ulkoisia merkkejä ovat turvotus, säären tai nilkan kudosvauriot, kuten ihon pigmentoituminen sekä ihonalaisen rasvakudoksen kovettuminen ja lopulta säärihaavat.

Sekä miehillä että naisilla pintalaskimoiden vajaatoiminnan riski kasvaa iän myötä. Suonikohjuille alttiimpia ovat henkilöt, joilla on heikot laskimoläpät. Synnytykset, sukurasite, seisoma- sekä istumatyö, tupakointi sekä ylipaino lisäävät osaltaan suonikohjujen riskiä. Pohjelihaspumpun vajaatoiminnalla on merkittävä rooli alaraajan laskimoiden vajaatoiminnan synnyssä. Parantumattomien säärihaavojen taustalla on usein jäykkä nilkkanivel ja siitä syystä tehoton pohjelihas.

KOMPRESSIO - ELI TUKISUKKA

Kompressio- eli tukisukat (lääkinnälliset hoitosukat) ovat raajojen ympärys- ja pituusmittojen mukaan hankittavia, lääkinnällisiä tuotteita, joiden hoitopaine kevenee asteittain äärialueilta vartaloa kohden edettäessä. Tukisukka antaa laskimoille napakan ulkoisen tuen. Sukkien puristus pienentää verisuonten läpimittaa, minkä ansiosta laskimoiden läpät sulkeutuvat helposti.

Lääkinnällisiä hoitosukkia käytetään verenkiertohäiriöiden hoidossa veren takaisinvirtauksen tukemiseen, jonka ansiosta oireet turvotus, kipu tai paineen tunne jaloissa vähenevät. Kompressiohoidolla pyritään myös laskimoverenkierron vajaatoiminnasta johtuvien kudosmuutosten estämiseen tai korjaamiseen.

Lymfaattisen turvotuksen kompressiohoidon aiheita ovat sekä primääriset- että sekundääriset lymfödemat eli turvotukset. Kompressiohoidosta on hyötyä myös lipödemiassa eli symmetrisen rasvan jakautumishäiriössä. Lääkinnällisillä hoitosukilla lisätään kudoksen painetta, jolloin nesteen imeytyminen lymfateihin lisääntyy. Tämän seurauksena turvotus ja kipu vähenevät.

Seisomatyö (esimerkiksi sairaanhoitajat, lentoemännät, messuesittelijät) tai pitkään paikoillaan istuminen esimerkiksi automatkoilla tai lennoilla, turvottavat terveitäkin jalkoja. Tukisukat estävät turvotuksen syntymistä, helpottavat oloa ja vähentävät laskimotukosten riskiä. Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan myös urheilijat hyötyvät kompressiosukkien käytöstä.

LÄÄKINNÄLLISTEN HOITOSUKKIEN MALLIT JA MATERIAALIT

Lääkinnällisiä hoitosukkia on neljää eri puristusluokkaa. Laskimoverenkierron vajaatoiminnan tukemiseen käytetään keveimmillään puristusluokan 1 sukkia. Laskimo- ja imutieperäiset turvotukset vaativat yleensä napakampaa tuentaa, johon puristusluokan 2 sukat sopivat. Vaikeat laskimoperäiset turvotukset ja säärihaavat hoidetaan, jos mahdollista, puristusluokan 3 ja vaikeat imutieperäiset turvotukset puristeluokan 4 hoitosukilla. Puristeluokan 4 käyttö on kuitenkin harvinaista. Lääkinnällisten hoitosukkien puristusvoima ja malli määräytyvät annetun suosituksen mukaisesti ja asiakkaan oireiden ja raajan mittojen perusteella.

Lääkinnällisiä hoitosukkia valmistetaan erilaisista materiaaleista ja niitä on saatavilla useita eri malleja, pituuksia ja värejä. Polvi- puolireisi- ja reisipituisia perusmalleja saa sekä umpinaisella että avonaisella kärjellä. Sukkien yläosaan voidaan lisätä silikonireunus varmistamaan sukan ylhäällä pysymisen. Valikoimaamme kuuluvat myös sukkahousut. Mikäli mittojen mukaan valitut standardisukat tai sukkahousut eivät mitoitukseltaan sovi asiakkaalle, ne voidaan valmistaa täysin yksilöllisten mittojen mukaan.

Pyörökudotut sukat ovat esteettisiä ja saumattomia. Niitä saa sekä standardikokoisina että mittatilaustyönä valmistettuina. Niiden ihoystävällisen materiaalin ja kudontatekniikan ansiosta ihon ja sukkien väliin ei muodostu kosteutta. Sukat suojaavat ihoa ja niveliä, vähentävät iho-oireiden ja haavojen syntymistä ja keventävät myös jalkapohjiin kohdistuvaa kuormitusta ja painetta.

Laakakudotut sukat hankitaan pääsääntöisesti mittojen mukaan valmistettuina. Ne toimivat hyvin lymfaattisen turvotuksen hoidossa, koska soveltuvat suuriin ympärysmittojen muutoksiin.

Valikoimaamme kuuluvat myös tukisukat, joiden päälle pukemista ja riisumista helpotetaan vetoketjulla. Nämä sukat teetetään aina mittatilaustyönä.

MITANOTTO JA SOVITUS

Tukisukkien sopivuuden ja hoidon onnistumisen edellytyksenä ovat oikein ja huolella otetut mitat. Mitat otetaan yleensä aamupäivän aikana, jolloin mahdollinen turvotus on vähäisimmillään. Hoitotuloksen kannalta on olennaista, että kompressiotuotteen mitoitus on jatkuvasti oikea. Siksi on tärkeää tarkistaa mitat aina uutta tuotetta hankittaessa tai jos sukat tuntuvat liian tiukalta tai löysältä. Sukkien puristusvoima ja elastisuus säilyvät päivittäisessä käytössä noin 4-6 kuukautta ja ne täytyy uusia aina kun ne ovat menettäneet puristusvoimansa. Yksilöllisesti mitoitetut sukat luovutetaan asiakkaalle pääsääntöisesti mitanoton ja sovituksen jälkeen, mittatilauksena valmistettuina niiden toimitusaika on 1 - 3 viikkoa.

Kompressiohoidon onnistumisen takaamiseksi opastamme asiakasta sekä sukkien pukemisessa, käytössä että hoidossa. Opastuksen lisäksi tarjoamme asiakkaillemme myös hoitosukkien pukemiseen ja riisumiseen mahdollisesti tarvittavia apuvälineitä.

KOMPRESSIOTUOTTEIDEN KÄYTTÖOHJEITA

Kompressiotuotteiden käyttö aloitetaan tarvittaessa vähitellen, jotta keholle jää aikaa tottua puristukseen ja sen vaikutuksiin. Kompressiotuotteet puetaan päälle mahdollisimman pian heräämisen jälkeen, jolloin turvotus on vähäisimmillään. Tahmeapintaiset kumihanskat ja erilaiset pukemisen ja riisumisen apuvälineet helpottavat sukkien päälle laittamista ja pois ottamista merkittävästi.

Tuotteiden päivittäinen pesu on tärkeää, sillä se palauttaa hoitotehon ja pidentää käyttöikää. Kompressiotuotteet pestään joko käsin tai koneessa hienopesuohjelmalla 40 °C. Pesussa ei saa käyttää huuhtelu-, tahranpoisto-, eikä valkaisuaineita. Tuotteet kuivataan huoneenlämmössä liiallista venyttämistä välttäen.

Polvipituisen sukan tärkeät pituus- ja ympärysmitat ovat välillä AD, puolireisisukan välillä AF ja reisipituisen sukan välillä AG.