Kampurajalka
on yleisin jalan synnynnäinen virheasento, jonka aiheuttajaa ei
tarkkaan tunneta. Sikiön jalka jää kampuravirheasentoon
ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Kampurajalassa kantaluu
on kääntyneenä sisäänpäin, jalkaterä taipuu
alaspäin ja jalkaterän etuosa on kiertynyt sisäänpäin
sekä jalkaholvin kaarevuus on korostunut.
Suomessa kampuralapsia syntyy yksi jokaista tuhatta vastasyntynyttä kohti.
Suurin osa kampuralapsista on poikia, ja noin puolella kampuravirheasento on
molemmissa jaloissa. Kampurajalkojen vaikeusaste vaihtelee.
Kampurajalan hoito Ponseti-menetelmällä perustuu jalkaterän asennon
korjaamiseen vaiheittain viikon välein toteutettavalla toistokipsaamisella
ja toistokipsausjakson jälkeisen asentoa ylläpitävän tankohoidon
avulla. Kipsaaminen aloitetaan yleensä viikon sisällä lapsen syntymästä.
Jalkaterän asentoa korjataan (manipuloidaan) vähitellen oikeaan asentoon.
Jokaisen manipulaation jälkeen jalka kipsataan pitkään reisimittaiseen
kipsiin. Manipulaatio ja kipsin vaihto toistetaan viikon välein, noin 4-6
viikon ajan. Tarvittaessa tehdään akillesjänteen katkaisu paikallispuudutuksessa.
Akillesjänteen katkaisun jälkeen kipsiä pidetään kolme
viikkoa, jona aikana akillesjänne paranee täysin.

Tankokenkä jatkohoitona
Kun jalkojen tai jalan virheasento on täysin korjattu manipuloimalla,
toistokipsaamisella ja mahdollisella akillesjänteen katkaisulla,
otetaan tankokenkä käyttöön, jotta jalkojen asento
pysyisi hyvänä. Jalan loitonnustanko koostuu suoralestisistä,
korkeavartisista sandaalimallisista kengistä ja tangosta, johon
kenkäpari kiinnitetään. Tankokenkien tehtävänä on
säilyttää haluttu asento jalkaterissä.
Tankoa käytetään aluksi koko ajan (noin 23 tuntia
/ vrk) siihen saakka, kunnes lapsi nousee seisomaan
(noin 3 kk). Tämän jälkeen sitä käytetään
ainoastaan öisin sekä päiväunien aikana. Tankohoitoa
jatketaan aina neljään ikävuoteen saakka.
Mikäli lapsen molemmat jalat on hoidettu kampuravirheasennon
takia, kengät asetetaan 70 asteen ulkokiertoon, joka on normaali
jalan loitonnuksen määrä, ja 10 asteen ylöspäin
koukistukseen. Mikäli toinen jalka on terve, laitetaan se 40
asteen ulkokiertoon ja 10 asteen ylöspäin koukistukseen.
Kulmat määräytyvät kuitenkin aina tapauskohtaisesti
lääkärin ohjeen mukaisesti. Kenkien etäisyys
toisistaan on sama kuin lapsen hartialeveys.
Pari ensimmäistä vuorokautta lapsi saattaa kokea epämukavaksi
sen, että jalat ovat tangossa kiinni, mutta tangon käyttö ei
satu. Lapset tottuvat yllättävän nopeasti, kun tangon
käytöstä tulee rutiini. Tankohoito ei viivästytä lapsen
normaalia kehitystä.
Kampurajalan hoito on muuttunut vuosien saatossa merkittävästi
parempaan suuntaan. Ponseti-menetelmällä voidaan hoitaa
tavanomaisia sekä neurologisiin sairauksiin tai oireyhtymiin
liittyviä kampurajalkoja, aiemmin leikattujen kampurajalkojen
virheasennon uusiutumisia ja isompien lapsienkin hoidettuja tai hoitamattomia
kampurajalkoja. Menetelmällä on pystytty vähentämään
suuria leikkauksia ja mikä tärkeintä; hoitotulokset
ovat olleet erinomaisia. Toispuoleisissa kampurajaloissa jalkaterän
pituus voi jäädä hieman lyhyemmäksi ja pohkeen
ympärysmitta pienemmäksi, mutta ero on pienempi kuin aiempien
hoitomenetelmien jälkeen.
Ponseti-menetelmää on käytetty kampurajalan hoidossa
Suomessa HUS Lasten ja Nuorten sairaalassa vuodesta 2003 lähtien.
Kampurajalan korjaus vaatii aluksi säännöllisiä käyntejä hoitoyksikössä,
mutta käynnit harvenevat hoidon edetessä. Pitkäaikaisseurannalla
varmistetaan, ettei jalka vetäydy takaisin virheasentoon. On
erittäin tärkeää, että hoito toteutetaan
alusta loppuun Ponseti-menetelmän mukaisesti. Menetelmällä saadaan
aikaan hyvänmuotoinen ja kivuton jalka. Fysioterapian tai ortopedisten
erityiskenkien tarvetta ei yleensä ole.
Ponseti
managment second edition pdf [
Kysy tunnussanat ]
Tankohoito-ohjeita
ja vinkkejä vanhemmille pdf [
Kysy tunnussanat ] |